Anna-Liisa

Nirsoja pikku idiootteja..

master yoda167

Kyllä Sun sigin vika lause on ihan loistava

Anna-Liisa

nii on...mie taidan laittaa tän tähänkin. Postitin muuallekkin...

Ehkä mä ajattelisin että selitän vähän pidemmin.

Eli siis, kyllä. Isä juo taas kerran. Eihän se ookkaan ku toinen kerta tällä viikolla. Mulla oli tunne aamusta asti että se tekis niin. Ja äsken se haki vielä lisää kun kauppa oli auki. Monet teistä varmaan tietää mun ongelmista, jotkut ei. Isä on juonu koko mun elämän ajan. Joka joulu on menny siihen että mä oon yrittäny peittää isän ja äidin tappelun äänet. Mä olen saanu traumoja ja siksi toivon aina ettei joulua koskaan olisikaan. Joskus kun isä on kännissä se on ihan normaali eikä höpötä ollenkaan. On vaan. Siis sitä tapahtuu harvoin. Yleensä kun se on kännissä se höpöttää koko päivän, saaden ensin Mikan ja sitten lopulta äidin hermostumaan. Tai no, ennen Mikaa se saa mut hermostumaan jo sillä että se juo.

Toissa vuonna tää ei ollu niin paha, mutta mä olin kai niin nuori (14) etten välittäny siitä pätkääkään. Mutta viime ja tänä vuonna mie oon alkanu tajuamaan miten paskapäinen se oikeasti on. Äiti tekee yhtä paljon töitä ku sekin (se väittää aina ettei äiti tee) Mika opiskelee (Isä valittaa ettei se tee töitä) ja mieki opiskelen ja olen liian nuori tekee töitä vielä (siihen se sanoo että mun ikäsenä se ei käyny koulua vaan teki töitä). Sitten äiti sanoo että sen isä oli täysin samanlainen. Tuli yömyöhään kotiin kaatokännissä, valitti. Ei miun isä koskaan oo satuttanu mua fyysisesti, mutta henkisesti sitäkin enemmän. Kerran kun mie olin sängyssä niin kuulin isän ja äidin tappelevan ja äidin sanovan isälle että se on melkeen tappanu mut henkisesti. Tottahan se on. Jos joku on syypää siihen millanen mä olen, niin se on isä.

Tän tilanteen takia mä olen vannonu itselleni etten koskaan joisi. Ei varmaan enää kauakaa kestä ennen kun mä oikeasti hermostun ja hajoan palasiks. Siis en silleen että joutuisin mielisairaalaan, mutta kuitenkin menettäisin uskon parempaan tulevaisuuteen tai mihinkään muuhun. Eikä mun isä koskaan ole kannustanu mua minkään suhteen sen jälkeen ku lopetin ammattikoulussa. Sanonu lukion suhteen "Sä lopetat kuitenkin kesken", "Mitä hyötyä sun on siellä olla kun sä kuitenkin lopetat". Sen jälkeen kun mie lopetin ammattikoulussa mun ja isän välit on huonontunu ja huonontunu. Viime Uutena vuotena se haukku mua illalla paskiaseks (kännissä, mutta silti se sattu mua). Mie haukuin takas mutta se ei näyttäny välittävän siitä.

Toisaalta jos miulla ei olis netissä kavereita ollenkaan tai mitään netissä, mie en olis varmasti kestäny enää. Oisin varmasti tehny itelleni jotain, tai pahempaa olis että oisin oikeasti hypänny jostain sillalta tai jstn. Mie oon monta kertaa harkinnu itsaria, mutta oon monta kertaa todennu että musta ei olis siihen...ei kai vielkää oo. Mä vaan haluan pois kotoota pian, ettei tarttis kestää isää aina kun se on kännissä.

Minun inhottavan elämäni tarina. Oisin Nickin tai jonnekkin muualle foorumille laittanu, mutta tää tuli ekana eteen.

master yoda167

Toi on oikeesti tosi ikävää luettavaa Mun isä ei ole läheskään noin paha, mutta sillä on lievempänä samanlaista oireilua, siitä tulee kännissä todella tyhmä, sen ei pitäs juoda ollenkaan ja tosiaan se on tehny sitä niin kauan kun mä muistan...Ja se ei todellakaan oo kivaa! Ja kun sitä ei pysty ollenkaan ymmärtämään....Mutta se pitää muistaa että ei sitä oikeastaan voikaan tajuta,sairaus se on ja se ei oikeasti liity suhun mitenkään, ongelma on isäsi omassa päässä mutta tottakai se purkautuu lähimmäisiin ketkä on siinä ympärillä, tää on tuttua, meiänkin isä aina sitten rupeaa äitiä häiritsemään ja joulut ei oo menny aina iloisesti meilläkään ja voin hyvin ymmärtää että traumat siitä taatusti tulee...Ja tietysti sitä ei voi olla ottamatta henkilökohtaisesti,se on selvä,mutta pitää vaan yrittää takoa itselleen että se ei ole sun syy mikään! Todellakin toivon että pääset kotoa muuttamaan pian pois,ihan mihin tahansa, sukulaisten luo tai omaan kämppään tai jonnekin...Ja en tiedä nyt, jossei nyt niin sitten tulevaisuudessa,olisi ehkä apua sulle jos kävisit juttelemassa jonkun kanssa, joka oikeasti tietää näistä asioista, jonkunnäköisen tukihenkilön tai ammatti-ihmisen luona, siitä olis varmasti hyötyä jos sellaiselle pystyisit näistä asioista puhumaan...Vaikka se on varmasti todella vaikeata ja hirveätä pitää vaan yrittää ajatella eteenpäin,ajatella positiivisesti,että kyllä se tästä vielä joku päivä valkenee...Keskittyä positiivisiin asioihin, kuten hyviin kavereihin täällä ja Nickiin ja Harry Potteriin ja kivat asiat mitkä kiinnostavat ja omiin kavereihin,joita koulussakin oli keskittyä itseen...kyllä sussa on selkeätä selviytyjäainesta!!Yritä jaksaa!!

Anna-Liisa

Huih. Min kai hylkäsin tämän threadin kun en uskaltanut sanoa mitään ton pitkän viestin jälkee Sorry. Ja Toi title...Gez